Mikä on riittävää arviointia? Haukkasitko liian ison palan?

16.08.19

Järjestöjen kanssa työskennellessä eräs arviointiin liittyvä kysymys on pysyvästi ajankohtainen: mikä on riittävää? Lähtökohta erityisesti pienissä järjestöissä on tehtävien ja työn monipuolisuus. Itse perustehtävä voi olla hyvin moniulotteinen ja resursseja ei ole käytössä ainakaan liikaa. Työn rajaaminen arvioinnissa – kuten kaikissa muissakin tehtävissä – on keskeistä.

Artsi-toiminnassa jokainen mukana oleva järjestö laatii yhteisen kehittämisvuoden päätteeksi arviointisuunnitelman ja arvioinnin vuosikellon. Se jäsentää ja tekee näkyväksi arviointiin vuoden aikana liittyvät tehtävät. Palautteen keräämisen, analysoinnin ja palautetiedon hyödyntämisen.  Arvioinnin vuosikello näyttää yhdellä silmäyksellä onko arvioinnista tullut haukattua liian iso pala.  Artsi-tapaamisissa järjestöjen kanssa on käyty lukemattomia keskusteluja siitä, miten voidaan varmistaa, että arviointi on riittävällä tasolla, mutta ei myöskään syö kohtuuttomasti resursseja järjestön ydintehtävistä.

Se mistä yleensä voidaan lähteä tinkimään on palautteen keräämisen syklit. Entä jos sidosryhmiltä kerättäisiinkin palautetta vain joka toinen vuosi? Entä jos iso jäsenkysely, jonka organisointi ja analysointi ovat työläitä korvattaisiinkin tänä vuonna asiakasraadilla tai ryhmähaastattelulla? Entä jos tänä vuonna emme keräisikään palautetietoa jokaiselta identtiseltä 15 viikonloppuleiriltä vaan määrittelisimme otokseksi yhden kevätkauden ja yhden syyskauden leirin?

Viime maaliskuussa osallistuin STEAn tilaisuuteen, jossa puhujavuorossa ollut STEAn edustaja arvioi, että viitisen prosenttia työajasta on riittävä arviointiin käytettäväksi. Arviointiin sekä oman työn ja toiminnan kehittämiseen käytettävän ajan mittaaminen on tietysti kuin veteen piirretty viiva. Mutta tuo arvio on hyvä pitää takaraivossa silloin kun aika ei yksinkertaisesti riitä.

STEA-raportointi ei vaadi tieteellistä näyttöä. Aineistot voivat olla järjestöjen keräämissä palautteissa hyvinkin pieniä. Jos palautetta pyydetään 10 keskeiseltä yhteistyökumppanilta ja saadaan 7 vastausta, tämän voidaan sanoa olevan riittävän kattavaa. STEA-raportointia rakennettaessa on varmastikin ajateltu, että moninäkökulmaisuus kompensoi pieniä aineistokokoja ja tekee kerätystä palautteesta luotettavampaa. Jos sekä työntekijät, vapaaehtoiset, toiminnan kohderyhmät ja sidosryhmät antavat samansuuntaista palautetta on siinä varmastikin silloin jotain perää! Näin ainakin itse ajattelisin.

Henna Harju
Tutkija, arvioitsija
Kuntoutussäätiö

Henna Harju on työskennellyt arvioinnin parissa yli 10 vuotta ja toimi sijaisena ARTSI-toiminnassa maalis-elokuussa 2019.