Verkostoissa asiantuntijuus saa uudet mittasuhteet

03.11.15

Ennen riitti, että kartutat asiantuntijuutta jollain tietyllä saralla; liittyi se sitten terveydenhoitoon, sosiaalityöhön tai vaikka liikuntaan. Sen lisäksi, että tietoa on tänä päivänä saatavilla valtavasti, tyypillistä on, että sinun tulee työelämässä myös hallita useita eri aihealoja. Joku saattaa kokea tämän valtavana paineena, toinen näkee valtavan määrän uusia ja erilaisia mahdollisuuksia. Kukaan ei kuitenkaan pysty hallitsemaan kaikkea. Avainsana onkin verkostoituminen.

Monilla työpaikoilla yhdessä toimiminen ja työhön liittyvien hyvien käytäntöjen, ajatusten ja ideoiden vaihto on arkipäivää. Kahvipöytäkeskusteluissa tämä tapahtuu melkeinpä huomaamatta. Näiden keskusteluiden etu on niin sanotun hiljaisen tiedon siirtyminen. Siirtyvätkö vaihdettu tieto ja ideat kuitenkaan käytäntöön asti? Liian paljon on vielä myös työpaikkoja, joissa jokainen keskittyy vain oman työnsä suorittamiseen. Voi myös olla, että saman organisaation sisällä on hyvinkin erilaisia toiminta- ja työskentelytapoja samankaltaisiin työtehtäviin liittyen.lintupuu_p

Organisaatioiden rajat ylittävää yhteistyötä painotetaan monissa kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä kannanotoissa ja linjauksissa. Tänä päivänä ei oikeastaan ole organisaatiota, joka voisi toimia yksin. On myönnettävä, ettei kaikkeen pysty omin voimin. Onneksi ei tarvitsekaan. Sitä varten ovat verkostot, joita voidaan ja joita kannattaa hyödyntää niin käytännön asiakastyössä, kuin vaikka tutkimusmaailmassakin.

Yhteistyö ei tietenkään ole yksinkertaista. Se vaatii jokaisen osapuolen sitoutumisen yhteisiin päämääriin. Se vaatii myös luottamusta yhteistyökumppania kohtaan. Usein täytyy sopia yhteisistä pelisäännöistä. Säännöt voivat olla kirjoittamattomia, jotka vain tietyn teeman ympärillä toimivat tuntevat. Yhteistyöhankkeiden kohdalla tarvitaan usein joku, joka lähtee viemään hanketta eteenpäin. Joku, joka ottaa ainakin aluksi vastuun toiminnan käynnistymisestä. Se onkin usein hyvin henkilösidonnaista. Entä jos tämä henkilö päättää jättäytyä toiminnasta, lopahtaako toiminta siinä samalla?

Yhteistyön sijasta voisikin puhua yhteistoiminnasta. Ei ole väliä, luodaanko toiminnalla jotain uutta, vai toimitaanko tavallisten, jo hieman rutinoituneiden toimintojen ympärillä. Annetaan oma osaamisemme muiden hyödynnettäväksi. Samalla saamme myös itse uusia ulottuvuuksia, työkaluja ja voimavaroja arjen työhömme. Jos sinä et voi auttaa, tiedätkö kuka voi?

Erilaisten, itseä kiinnostavien organisaatioiden järjestämiä tilaisuuksia ja tapahtumia kannattaa hyödyntää verkostoitumisen näkökulmasta. Se ei tarkoita, että kaikkien tarvitsisi olla yltiösosiaalisia kohdatakseen mielenkiintoisia ihmisiä tai kuullakseen, mitä omaa työtä hyödyttävää eri organisaatioilla voisi olla tarjota. Tempo-hankkeen työkykykoordinaattorikoulutukseen kuuluu verkostopäivien järjestäminen. Koulutukseen osallistuvat ovat saaneet tehtäväksi kutsua koolle omaa työtään hyödyttäviä toimijoita, joiden kanssa he toivoisivat yhteistyötä tai jo olemassa olevan yhteistyön kehittämistä. Verkostopäiviä järjestetään marras- ja joulukuun aikana ja niillä toivotaan sujuvoitettavan erityisesti työttömien osatyökykyisten ja nuorten asiakasohjautumista. Verkostopäivien tuloksista saamme varmasti tietää loppuvuodesta.

julia2

Julia Anttilainen
projektisuunnittelija
@juuliant
Tempo-hanke