Suomen vammaispoliittisen ohjelman VAMPO -seurannan innofoorumi, Ei mitään rajaa! -seminaari järjestettiin 29.10.2015 opetus- ja kulttuuriministeriössä. Seminaarissa käsiteltiin kulttuurin ja liikunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtakunnallinen vammaisneuvosto VANE sekä Kulttuuria kaikille -palvelu.
Seminaari oli suunnattu kulttuuri- ja liikuntatoimien edustajille, alojen päättäjä- ja kouluttajatahoille, järjestöjen edustajille, vammaisneuvostojen jäsenille sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Sen lähtökohtana oli Vammaispoliittisen ohjelman VAMPO:n 2010 – 2015 kulttuuria ja vapaa-aikaa koskevien toimenpiteiden toteuttamisen ja seurannan raportointi. Tarkoituksena oli tehdä VAMPO:n tavoitteita ja toteutumaa tunnetuksi sekä edistää eri toimijoiden yhteistä ymmärrystä asiasta. Osallistuin Liikunta ja osallisuus -hankkeen edustajana seminaarin liikuntaa koskevaan osuuteen.
Pääsihteeri Merja Heikkonen (STM/VANE) toi esille puheenvuorossaan, että osallisuuteen liittyvät esteet ovat ensi sijassa saavutettavuusongelmia. Esteet voivat liittyvät muun muassa esteellisiin rakennuksiin ja liikenteeseen tai tiedonsaantiin (etukäteen ja paikan päällä annettu tieto). Saavutettavuus on usein monien toimijoiden yhteistyötä. Vammaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus valita, koska hän haluaa osallistua liikuntaan tai kulttuuriin.
Ylijohtaja Esko Ranto (OKM, Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osasto) kertoi, että VAMPO koostuu 14 sisältöalueesta, joista yksi on liikunta ja kulttuuri. Erityisliikunnan integraatiokehitys on kesken, mutta myönteistä edistymistä on tapahtunut. Keskeisessä roolissa ovat loppukäyttäjien näkemykset.
Kehittämispäällikkö Katja Saarinen (Suomen Paralympiakomitea) kuvasi havainnollisesti omaa urheilijan polkuaan. Liikunta ja urheilu ovat olleet hänen unelmiaan, ja Saarinen muistutti, että jokaisella meistä tulisi olla oikeus tavoitella omia unelmiaan. Miten yhdenvertaisuusstrategioista päästään toiminnan ja kulttuurin muuttumiseen? Kyse on pitkälti arvostamisesta, se voi viedä strategian toiminnan tasolle. Onnistunut integrointi on mahdollista vasta sitten, kun myös tukitoimenpiteistä on huolehdittu.
Tutkimuspäällikkö Aija Saaren (Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry) mukaan liikunnasta on tullut yhdenvertaisempaa, mutta liikuntaan pääsystä ei ole tullut mutkattomampaa. Muuttuva ymmärrys vammaisuudesta edistää liikuntakulttuurin muuttumista. Tietoa on paljon, mutta samalla esiintyy kohtaamattomuusongelmaa, jolloin tieto ei välttämättä tavoita tiedon tarvitsijaa. Erityisliikunnan palveluja on tarjolla aikaisempaa enemmän: erityisliikuntaa toteuttaa 40 lajiliittoa ja noin puolet urheiluseuroista. Oma liikunnan polku on aktiivisesti etsittävä. Kaikissa toimijarooleissa (ohjaaja, äiti, isä jne.) tulisi voida toimia esteettömästi.
Mari Ruuth
Projektikoordinaattori, KM