Urheilu on mi
nulle tärkeä ja ollut suuri osa elämää jo lapsesta asti. Päälajeinani ovat olleet pesäpallo ja jääkiekko. Olen tosin pelaillut aina kaikkia muitakin pallopelejä. Pesäpalloa tuli pelattua 5–6-vuotiaasta aina 16-vuotiaaksi asti. Samaan aikaan pelasin myös jääkiekkoa. Sitten tuli aika valita mitä harrastaa. Valitsin jääkiekon ja panostin siihen kaiken vapaa-aikani, vaikka pesäpallossakin tuli pärjättyä aika hyvin. Junnuvuosina sain pelata useampia itä-länsi -otteluita.
Jääkiekkoa pelasin aina 23-vuotiaaksi asti, ennen kuin loukkaantumiset lopettivat urani kiekon parissa. Tämän jälkeen olikin pieni suvantovaihe ja motivaation puute liikuntaan ja urheiluun. Tykkäsin silti edelleen seurata kaikkia urheilulajeja, etenkin jääkiekkoa ja pesäpalloa.
Vuonna 2013 tuli mahdollisuus aloittaa pelaan jälleen pesäpalloa kotikunnasani, kun sinne perustettiin miesten joukkue usean vuoden tauon jälkeen. Terveyteni kuitenkin esti sen, kun minulle tuli sairaudestani tarkannäönongelmia. Päädyin loppujen lopuksi joukkueen pelinjohtajaksi ja nousimme heti Suomen sarjaan ensimmäisen kauden jälkeen. Pelaamme sarjassa edelleen. Kaksi vuotta toimin joukkueessa pelinjohtajana viuhkan varressa, jonka jälkeen olen ollut toisena pelinjohtajana ja huoltotehtävissä.
Jääkiekko oli minulle elintärkeä ja tavoitteeni kiekon suhteen aina korkealla. Sain pelata hienojen pelikavereiden kanssa ja hienoissa joukkueissa. Osasta pelikavereista saanut ihan elinikäisiä ystäviä. Loppujen lopuksi on nykyään mukava ja ilo seurata vanhojen joukkuekavereiden pelejä aina ammattikenttiä myöden ja iloita heidän puolestaan, vaikka itselläni kaikki jäi puolitiehen loukkaantumisten takia.
Liikunta ja urheilu sekä liikkuminen ovat minulle elämäntapa, mistä en halua koskaan luopua. Nykyään lenkkeilen, pyöräilen ja käyn salilla treenaamassa aktiivisesti. Salilla käyn 4–5 kertaa viikossa ja kuljen aina kävellen tai pyöräillen kesät talvet. Liikunta on minulle iso henkireikä, mistä saan hyvänolon ja energiatason kasvamaan.
Minusta kaikkien kannattaa pitää kiinni liikkumisesta ja urheilusta. Kaikilla on erilaisia rajoitteita liikkumisen suhteen, mutta liikunta ja urheilumuotojakin on erilaisia. Itse olen huomannut, että vastoinkäymisten ei saa antaa lannistaa eikä luovuttaa saa. Liikunnan kautta saa elämään paljon iloa ja tuo itselle sekä iloisen ja energisemmän olon. Kokeilkaa siis kaikki erilaisia liikkumisen muotoja ja valitkaa itsellenne mieluisia, se tuo varmasti pidemmällä tähtäimellä paljon iloa elämään – ja kuka tietää vaikka oikein hyviä uusia ystäviä. Toivotan kaikille oikein hyvää ja liikunnallista kesää!
Mika Pentikäinen on 28-vuotias porilainen aktiiviliikkuja, joka on saanut MS-diagnoosin vuonna 2009.