Paikallistason soveltavaan liikuntaan liittyvää yhteistyötä vietiin taas eteenpäin Liikunta ja osallisuus -hankkeen järjestämässä Yhteistyöfoorumissa 19.5.2016 Mikkelissä. Paikalla oli lähes 40 aiheesta kiinnostunutta liikkujaa niin paikallisista pitkäaikaissairaiden yhdistyksistä ja liikuntaseuroista kuin kaupungin liikuntatoimestakin. Iltapäivän aikana kuultiin aiheeseen liittyviä alustuksia, mutta koko jutun juoni oli ryhmätehtävissä. Niissä tarkoituksena oli joko jatkaa jo viime joulukuun Yhteistyöfoorumissa ideoituja tapahtumia ja teemoja tai ideoida jotain aivan uutta.
Ryhmien keskusteluissa lähtikin jo itämään yhteistyön ituja – usein pohjautuen paikallistoimijoiden toiveisiin liittyen esimerkiksi lajikokeiluihin tai oman osaamisen tarjoamiseen. Tällaisten keskusteluiden lähtiessä lentoon tuppaa aika aina loppumaan kesken. Yhteistyön kehittämisen kohteena oli monessa tapauksessa myös tiedonkulku. Siihen toivottiin parannusta monestakin suunnasta. Aina ei ole tietoa siitä, kuka järjestää millaistakin toimintaa, johon voisi mennä mukaan. Saattoi myös olla, että jollakin oli osaamista, muttei tiennyt, mitä kanavaa pitkin sitä voisi tarjota. Paikalla oli myös Liikkuva Mikkeli -hankkeen projektipäällikkö Hannu Korhonen, joka tiesi kertoa, että hankkeen nettisivuilla olevaan kalenteriin voi ilmoittaa liikuntaan liittyviä tapahtumia. Vielä kaivattiin kuitenkin yhteystietopankkia, josta voisi näppärästi etsiä kaipaamansa liikuntatoimijan yhteystiedot.
Yksi paljon puhututtanut aihe oli raha. Kuka korvaa yhteistyöstä aiheutuvat kulut – tilat, ohjaajapalkkiot jne.? Tästä ajatuksesta, että yhteistyötä ei voi tehdä, jos ei ole rahaa, tulisi mielestäni hiljalleen irrottautua. Se ei ole liikunnan saralla enää tätä päivää. Viimeaikaiset tempaukset ja tapahtumat, kuten Unelmien liikuntapäivä 10.5., ovat osoittaneet, kuinka paljon voidaan saada aikaiseksi pienellä vaivalla ja lähes nollabudjetilla. Ideoita kyllä löytyy, tarvitaan vain ajattelutapojen muutosta ja ennen kaikkea rohkeutta kokeilla. Kokeilukulttuurin edistämiseen kannustetaan jo valtionjohdon tasolta asti (Kokeileva Suomi).
Kootaan yhteistyöstä kiinnostuneet ja innostetaan jokainen yhteistoiminnan toteutukseen. Kaikilta löytyy jotakin osaamista, välineitä, tiloja tai verkostoja, joita voisi hyödyntää. Yhteistoiminnan ei aina tarvitse olla rakettitiedettä, vaan pienilläkin rutiinien muutoksilla tai uusilla käytännöillä voidaan saada paljon aikaan ja esimerkiksi avata ovia uusille liikkujille.
Innostusta liikuntaan kuitenkin löytyy – se on aivan mahtavaa! Meillä on yhteinen asia, jonka eteen teemme töitä. Kumppanuuksien löytäminen ja kokeilujen vakiinnuttaminen pysyviksi käytännöiksi voi viedä aikaa. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että se kannattaa, koska kukaan ei pysty ratkaisemaan (soveltavaan) liikuntaan liittyviä haasteita yksin. Liikunta ja osallisuus -hanke pyrkii omalta osaltaan olemaan apuna ja tukena uusien kumppanuuksien luomisessa.
Julia Anttilainen
Projektisuunnittelija, TtM