Perheemme on ollut jääpalloseura Narukerän jäseninä jo monta sukupolvea. Ensin lapseni luisteli ja pelasi seurassa 20 vuotta, 16-vuotiaana hänet nostettiin edustusjoukkueeseen. Nyt 12-vuotias lapsenlapseni pelaa jääpalloa. Siellä ei kitata kaljaa vaan liikutaan.
Itse teen seuralle vapaaehtoistyötä. Olen aikoinaan saanut työelämässä palo- ja pelastuskoulutuksen, jota hyödynnän nyt vapaaehtoistyössä. Olen tarkka paloturvallisuudesta. Pidän myös huolta, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla, roskapussit pysyvät suljettuina rottien varalta ja teen tarvittaessa lumihommia. Vappuaattona olin teatterin narikassa. Olen myös kiertänyt muissa tilaisuuksissa rahoittaakseni jääpalloseuran toimintaa. Kaikenikäiset vapaaehtoiset kokoontuvat talkoilla tehdyssä Narukerätalossa.
Hyvää seurassa on, että kaikilla on mahdollisuus. Kukaan ei katso että osaatko ja kaikki mahtuvat mukaan. Meillä ei ole ikärajoja, niin kauan voi harrastaa kun saa luistimet jalkaan. Ja jos ei saa, niin autetaan! Nuorin meillä on tällä hetkellä 3-vuotias ja vanhin pappa yli 80. Luistimet jalkaan ja kypärä päähän, se on tärkeitä. Olemme kaikki samaa perhettä.
Kehitettävääkin olisi. Kaupunki nostaa perusmaksua jäästä, eikä tule riittävästi vastaan kulujen kanssa. Olen pyytänyt useasti seuramme käyttämälle Karhupaanan tekojäälle katettua hallia, sillä me emme pääse Porin Ässien valtaamaan jäähalliin. Jos jäällä olisi katos, sitähän voisi käyttää vaikka bändeille kesäisin. Yleensä kaikki kaatuu rahaan. Rahoja pitäisi jakaa tasaisemmin. Kerran huomasin, että Herranlahdella oleva tekonurmi oli lukossa. Valitin ja seuraavalla kerralla se oli avattu. Kyllä verorahoilla tehtyjen tilojen pitäisi palvella kaikkia.
Joka syksy tulee aina uusia junioreita, jotka siirtyvät Porin Ässistä meille, kun maksut ovat niin korkeat. Meillä maksut ovat edullisia. Monissa seuroissa juniorit harrastavat ja isot miehet vievät rahat. Ei se saa kaatua siihen, että mukulalla ei ole varaa välineisiin. Olen itsekin käynyt hakemassa kirpputorilta varusteet lapselle, jolla ei niihin ollut varaa. Seuralla on nykyään myös varustepörssi, jota seura ylläpitää. Varustepörssissä kierrätetään pieneksi jääneitä varusteita, kuten luistimia, hanskoja, polvisuojia ja kypäriä.
Liikuntavaikeuksia omaaville meillä on apuvälineitä ja häkkyrä tueksi. Yleisöluistelukerroilla häkkyrä on kaikilla vapaasti käytössä. Aiemmin käytettiin limsakoreja, jotta nekin joilla on vamma tai sairaus voivat harrastaa. Herttuan erityiskoulun oppilaat käyvätkin meillä aina kerran talvessa luistelemassa. Todella herttaisia mukuloita! Heidän jälkeensä ei löydy yhtään roskaa mistään.
Parhaita hetkiä seuran toiminnassa on, kun lapsi huutaa yhtäkkiä ”tuu nostaa mun toppahousuja, ne puttoo”.
Allis Lehti 
on eläkkeellä oleva porilainen, aktiivinen liikkuja ja Jääpalloseura Narukerän vapaaehtoisjäsen. Reumasta ja nivelrikosta huolimatta Lehti pyöräilee ja kävelee päivittäin. Hän sai ansioristin urheilun hyväksi tehdystä työstä Carl Haglundin ollessa urheilu- ja kulttuuriministerinä.