Teksti: Maari Parkkinen
Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjus avasi Liikunta ja osallisuus -hankkeen järjestämän Liikuntaa esteettä – yhteistyöllä kohti liikunnan tasa-arvoa -seminaarin 4.4. Seinäjoella. Avauspuheenvuorossaan Korjus kävi läpi sitä, miten tällä hetkellä yhdenvertaisuus ja tasa-arvoinen mahdollisuus liikkua ja urheilla käytännössä toteutuu. Oman työnsä kautta Valtion liikuntaneuvostossa Korjus on voinut seurata läheltä ja laaja-alaisesti askelia kohti yhdenvertaisempien mahdollisuuksien varmistamista.
Heti puheenvuoronsa alussa Korjus totesi viitaten Valtion liikuntaneuvoston teettämään selvitykseen (Pyykkönen 2016), että tällä hetkellä suomalainen liikuntajärjestelmä toimii enemmistön ehdoilla, kun sitä tarkastellaan järjestelmätasolla. Silti samaan aikaan soveltavan liikunnan kohdejoukko, vammaiset, pitkäaikaissairaat ja toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset, hyötyvät eniten liikunnasta. Siksi jatkossa tarvitaan selkeitä tavoitteita, konkreettisia tekoja, systemaattista seurantaa ja uusia osallistumisen tapoja. Samalla Korjus korosti, että yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite tulee ottaa huomioon kaikessa liikuntasektorin toiminnassa, kuten liikuntapaikkojen suunnittelussa, liikkumisen edistämisen strategioissa sekä budjetoinnissa.
Korjus muistutti kuulijoita hyvistä kehityskuluista, joiden kautta liikunnan yhdenvertaisuus vahvistuu. Meillä on erityisliikunnanohjaajajärjestelmä, joka vaatii nyt vain laajentamista. Liikunnan edistäminen on osa yhä useamman kunnan strategista suunnittelua. Näkemys siitä, että liikunta kuuluu kaikkien hallinnonalojen vastuulle, on vahvistunut ja hallinnonalojen välinen yhteistyö siten myös yleistynyt.
Korjuksen mukaan sosiaali- ja terveystoimen sekä liikuntatoimen välistä yhteistyötä tulee vahvistaa erityisesti soveltavan liikunnan osalta. Tällä hetkellä ei ole tietoa, miten yhteistyö tulee muuttumaan, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä sote-palvelut siirtyvät maakunnille. Kainuussa 2004–2012 toteutettiin maakuntakokeilu, jossa osa kuntien tehtävistä, kuten sosiaali- ja terveyspalvelut, siirrettiin maakuntahallinnolle. Valtion liikuntaneuvoston teettämän selvityksen mukaan kokeilun seurauksena yhteydenpito sosiaali- ja terveystoimen ja liikuntatoimen välillä etääntyi. Tämän vuoksi Kajaanissa linjattiin, että jatkossa kaupungin ja sote-palveluiden väliseen käytännön yhteistyöhön tulee kiinnittää erityistä huomiota ja sopia yhteistyöstä etenkin soveltavan liikunnan osalta. Sote-uudistus tuo mahdollisuuksia voimavarojen vapautuessa liikunnan kehittämiseen, mutta vaatii liikuntakentältä aktiivisia toimia, kuten liikuntatoimen aktiivista osallistumista sote-uudistuksen suunnitteluun.
Korjus totesi, että kuntien hyvinvointikertomuksissa liikunta tulisi huomioida. Kuntalaisten liikunta-aktiivisuuden huomioiminen hyvinvointikertomuksissa yleistyi selvityksen mukaan vuosien 2010 ja 2016 välillä hieman. Vuonna 2016 noin 60 prosenttia kunnista kuvasi liikunta-aktiivisuutta hyvinvointikertomuksissaan. Siitä ei ole kuitenkaan tietoa, kuinka hyvin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden sekä toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden liikunta-aktiivisuus on huomioitu hyvinvointikertomuksissa. Tähän puutteeseen on Korjuksen mukaan kiinnitettävä huomiota.
Korjus muistutti, että liikuntakäyttäytyminen on monitahoinen ilmiö ja siihen vaikuttaminen on haasteellista. Liikkumattomuuden syitä on monia: heikot ympäristöolosuhteet, liian vähäinen apu tai muut ulkoiset tekijät. Uuden liikuntalain, yhdenvertaisuuslain ja YK:n vammaisten oikeuksien ratifioinnin myötä vammaisilla, pitkäaikaissairailla ja toimintakyvyltään heikentyneillä ikäihmisillä on parantuneet mahdollisuudet vaatia oikeuksiansa liikuntaan. Lopuksi Korjus totesi, että: ”Voidaan sanoa, että liikunnan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyössä lähtökohtana on ihmisen oikeuksien suojelu, ei niinkään liikuntakertojen tai määrien lisääminen. Uudessa liikuntalaissa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustavoitteista tehtiin lähtökohdat. Tämä uusi linjaus liikuntalaissa on käänteentekevä, jos se otetaan tosissaan!! Enää ei riitä, että ”harrastetaan tavoitteita”, nyt on varmistettava jo lähdössä konkreettiset toimenpiteet ja seurattava, että jotain myös tapahtuu.”
Valtion liikuntaneuvoston teettämä selvitys:
Teijo Pyykkönen 2016: Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa Valtion liikuntaneuvosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö.